Ihanaa iltaa kirsikkapuun takaa! 🌿 Tai itseasiassa en edes tiedä onko se kirsikka- vai omenapuu. Joka tapauksessa kauniit vaaleat kukat kukkivat parhaillaan niin sievästi. Ihan siinä jo riittää ihasteltavaa näin yhtenä toukokuun iltana.
Taapero tuhisee parhaillaan jo sängyssään, minä tulin vielä hetkeksi kuuntelemaan pihalle metsän ääniä ja kastelemaan samalla kukkia. Etteivät ihan nuupahda. Joskus kiven kovaa  väitin, ettei minusta tule kuin äitini tai anoppini. Ja kuinkas sitten kävikään, nyt jo kävelen pian 29-vuotiaana kastelukannu kädessä puutarhaa ympäri. Miten siinä näin kävi?
Samapa tuo, kun tuntuu hyvältä ja oikealta.
Tarkkasilmäinen saattaa huomata terassilla potan, miten se on sinne tiensä löytänyt? Hyvä kysymys. En osaa vastata. Joku on kenties halunnut maisemavessan. Saatatte arvata kuka. 🤔
Pihakalusteet meiltä vielä puuttuvat, tällä hetkellä terassi soveltuu maisemavessan lisäksi vaikka tanssilattiaksi. Onhan meillä grilli, mutta tähän mennessä kaikki pöydän antimet on kuitenkin nautittu sisätiloissa. Kyllä minua jo terassikalusteet houkuttelisi, mutta yksi asia kerrallaan. Pitäisi vähän selvittää tarjontaa, tarpeita, hintoja ja saatavuutta. Puukalusteet olisivat ihanat, mutta onhan ne tottakai kalliimmatkin.
Minä jatkan kukkien kastelua, paljain varpain nurmella kävelyä. Sitten istahdan kirjan kanssa sohvalle ja nautin hetken siitä, ettei kukaan tarvitse minua. Riittää kun kääntää hiljaisuudessa kirjan sivua. 💛
Kauniita unia. Tällaisia ajatuksia täältä.
Hilla