Olin aamulla mielettömän inspiroivassa tapaamisessa bloggaamiseen liittyen. Tapasin ihmisen, joka tekee juuri omaa juttuaan ja se fiilis huokui vahvasti ympärille.
Kotiin ajellessa huomasin pohtivani sitä, miten hienoja mahdollisuuksia minäkin olen bloggaamisen ja oman toiminimen perustamisen jälkeen eteeni saanut. Olen tavannut kiinnostavia ihmisiä, saanut kehittyä ja oppia uutta. Olen päässyt mukaan kiinnostaviin juttuihin ja saanut enemmän varmuutta myös myydä omia ajatuksiani muille. Itseasiassa nyt jälkeenpäin on helpompi katsoa taakse ja huomata, miten hienoja juttuja on tapahtunut äitiysloman ja hoitovapaan aikana kun vaan on uskaltanut tehdä niitä.
Olin tänään tapaamisessa lapseni kanssa, siihenkin olen tottunut jo kokemuksen kautta. Ja aina ovat tapaamiset menneet hyvin lapsenkin kanssa, jos muuta mahdollisuutta ei ole ollut.
Mun työaikaa on nykyään jossain määrin sunnuntait, illat lapsen nukkumaan menon jälkeen ja aina silloin, kun ehtii. Järjestelykysymys. Tavallaan niin ihmeelliset työajat, mutta juuri tähän elämäntilanteeseen oikein mainiosti sopivat työajat.
Tänään blogipalaverista kotiin ajaessa ehdin miettiä sitäkin, miten vahvasti meidän yhteiskunnassa kasvaa siihen maanantaista-perjantaihin 8-16 työaikaan. Tai ainakin oman opintosuuntaukseni kautta sellaiseen maailmaan olen vahvasti kasvanut. Vaatii aika paljon uskoa itseensä, että uskaltaa kokeilla jotain muuta. Siksi tämä oman toiminimen perustaminen ja oman blogin kirjoittaminen on ollut jollain tavalla niin upeeta, varsinkin nyt hoitovapaalla olen alkanut tajuta, että kyllä se oma työpanos tuottaa tulosta, vaikka sen tekisi illalla tai sunnuntaina. Ja vaikka se olisi ihan jotain muuta kuin mihin ”valtavirta” meitä ajaa.
Näitä ajatuksia on vähän vaikea pukea sanoiksi, mutta siis tämän bloggaamisen kautta olen vahvasti saanut nähdä sen, mitä työn luonteen muuttuminen on, mitä trendisana digitalisaatio on ja miten kokonaan uusi toimiala syntyy – kuten vaikka blogimaailma. Olen ihan himskatin ylpeä jokaisesta yksityisyrittäjästä, jotka ovat uskaltaneet tehdä omasta ideastaan itselleen työn.
Tein eilen toiminimeni ensimmäisen tilikauden veroilmoituksen. Vielä vuosi sitten mietin, että pitäisikö sellainen perustaa. Kyllä kannatti.
Paljon olen saanut oppia uutta, jotain kantapäänkin kautta. Mutta iloinen olen siitä kaikesta.
Olen huomannut, mitä flow-tila parhaimmillaan on, kun tekee duunia josta nauttii ihan 100 %.
Voi olla, että palaan hoitovapaalta takaisin ihan ”tavallisiin” töihin ja blogi jatkaa matkaa sivujuonteena. Toisaalta olen enemmän ja enemmän alkanut miettiä, pitäisikö vain uskaltaa tehdä just sitä mitä haluaa ja katsoa mihin se riittää. Ainakin nyt hoitovapaalla aion nauttia siitä, että siihen on jossain määrin mahdollisuus.
Maaliskuussa olemme suunnitelleet Pikkuässän aloittavan päiväkodissa pari päivää viikossa, jolloin omaa aikaa vapautuu vähän enemmän näiden asioiden pariin. Siitä saa vähän osvittaa, että mitä sitä omalla ajalla tulevaisuudessa haluaisi tehdä.
Helpolla mikään ei tule. Toiminimen kautta tienatut summat ovat vielä pikkurahoja, mutta mikä tärkeintä, olen saanut kerätä ne pikkurahat juuri sillä tavalla, miten itse haluan ja mistä nautin tällä hetkellä kaikkein eniten. Olla kotona lapseni kanssa, kehittää omaa blogiani, tehdä markkinoinnin töitä muutamalle yrittäjälle ja unelmoida siitä, miten homma voisi kasvaa. Olen saanut inspiroitua ja kokea sen, miltä tuntuu tehdä sellaisia työhommia, jotka tuntuu täysin omilta. 🙂
Kyllä niitä harmaitakin hiuksia aina joskus tulee, mutta se on kai tämän elämän suola. Tasapainoilua etsien tasapainoa. 🙂
Sellaisia työkeskeisiä ajatuksia tähän maanantaihin! Millaista työtä sinä teet?
-Hilla