Sain Instagramin inboksiin seuraajaltani kysymyksen, että onko minun tarvinnut käsitellä sellaista ajatusta, että kun otan lapset vaunuihin lenkille mukaan, niin se olisi heiltä pois. Että olisimme äitinä tai isinä itsekkäitä kun istutamme lapset vaunuihin ja itse juoksemme tai kävelemme lenkkiä. Tuntuuko minusta siltä, että syrjäytän lapsen tarpeet, kun teen aikuisena sitä, mikä itseäni sillä hetkellä enemmän kiinnostaa?

Kysyjä ei syyllistänyt minua, vaan enemmänkin kertoi potevansa itse asiasta huonoa omaatuntoa. Että lapsen paikka ei olisi siellä vanhemman mukana lenkillä, vaan lapsen pitäisi saada tehdä lapsen asioita. Hän koki syrjäyttävänsä vaunulenkillä jollain tapaa lapsen tarpeet.

Ei syy kantaa huonoa omaatuntoa

Vastasin kysyjälle henkilökohtaisesti inboksin puolella, ja kerroin jatkavani aihetta vielä blogiteksillä. En siksi, että selittelisin sitä, miksi vaunulenkkejä teemme, vaan haluaisin ainakin yrittää poistaa yhden aiheen, josta äidit tai vanhemmat voivat huonoa omaatuntoa harteillaan kantaa.

Äidit ja isät kokee jo riittävästi ristipaineita monesta asiasta, siksi haluan tällä tekstillä antaa omalta osaltani julkisen hyväksynnän sille, että on ihan ok ja lasten sekä vanhempien hyvinvoinnin kannalta jees, että lapset välillä istuu vaunuissa lenkin ajan. Se ei ole heiltä pois. Vaunulenkit eivät syrjäytä heidän tarpeitaan.

Meidän lapset ovat istuneet vaunulenkeillä satoja kilometrejä. Isompi varmaan jo muutaman tuhannen minun ja Danielin kanssa näiden kuluneiden vuosien aikana. Tämä on varmasti osin myös tottumiskysymys, he ovat vauvasta asti molemmat sitä tehneet ja se on ihan luonnollinen osa arkea heille.

Istuttamista vai kyydissä istumista?

Istuminen maisemia katsellen ja yhdessä jutellen vai istuttaminen paikallaan vaunuissa? Kysyjä käytti sanaa istuttaminen. Istuttamisella on mielestäni negatiivinen kaiku. Sen sijaan kyydissä istumisella ei ollenkaan. Miten siis asioista vanhempina ajattelemme? Meidän lapset ihan aidosti tykkäävät istua vaunujen kyydissä, 11 kuukautinen istuu välillä ihan etukenossa nenä pystyssä, kun haluaa nähdä vielä vähän enemmän. He katselevat ympärilleen, tarkkailevat mitä tapahtuu, samalla jutellaan yhdessä tai ollaan vain hiljaa.

Kysyin meidän 3-vuotiaalta Pikkuässältä: Miltä sinusta tuntuu istua vaunulenkeillä vaunuissa? Hän vastasi: ”Se on kivaa.” Kysyin miksi se on kivaa? Hän vastasi: ”Koska saa olla äitin ja iskän kanssa.” Ajattelen itse niin, että he ovat silloin vaunulenkillä turvallisen aikuisen seurassa ja tykkäävät siitä. He eivät itse aktiivisesti tee mitään lenkin aikana, mutta välillä on ihan hyvä lapsenkin vain olla.

Vaunuhetki on lapsen ”mindfulnessia”. Joskus on hyvä vain olla paikallaan.

Välillä jopa ajattelen, että nyt otan lapset vaunuihin, jotta he pääsevät hetkeksi ”lepäämään”. Meidän molemmat lapset on luonnostaan tosi aktiivisia, liikkuvat ja leikkivät aamusta iltaan (kuten lapsen kuuluukin), mutta välillä siitä puuhaamisesta, tekemisestä ja liikkumisesta on hyvä ottaa tunniksi taukoa ja istua sen aikaa vaunuissa vaihtuvia maisemia ihmetellen.

Sen vaunuhetken voi ajatella myös lapsen ”mindfulness” hetkenä. Heidän ei tarvitse liikkua, he saavat vain olla. Meidän lapset ovat tätä viikottain vauvasta asti tehneet ja se on osa heidän ”normaalia”.

Lapset saavat vaunulenkeillä myös liikunnallista mallia, mikä ei sekään haitaksi ole. Kauppaan voidaan hyötyliikkua kävellen. Dagismatka voidaan taittaa hölkäten. Juna-asemalle kävellään vaunujen kanssa. Näiden matkojen lisäksi vanhemmat lenkkeilee ja lapset pääsevät lenkeille mukaan. He näkevät, että liikunta voi tapahtua arjen seassa.

Yhteiset liikuntahetket tuo joustoa arkeen

Ajattelen itse myös niin, että lasten kanssa tehdyt yhteiset vaunulenkit juosten tai kävellen tuovat loppujen lopuksi enemmän joustoa aikatauluihin. Toisin sanoen: saamme olla enemmän yhdessä. Meillä on esimerkiksi perjantaisin sellainen ”tapa”, että lähdemme heti Danielin työpäivän jälkeen koko perhe klo 16:00 lenkille. Olemme ehkä 45 minuuttia, sen jälkeen käymme suihkussa, syömme hyvää ruokaa ja loppuillan loikoilemme koko perhe sohvalla ja vietämme fredagsmysiä eli perjantainautiskelua, johon meillä ei ole suomenkielessä noin hyvää sanaa kuin ruotsinkielen fredagsmys. Se, että lapset istuvat vaunuissa 45 minuuttia, tuo koko perheelle illaksi enemmän yhteistä aikaa kuin jos vuorotellen kävisimme yksin lenkillä. Sama logiikka pätee kaikkeen arjen aikatauluttamiseen, jos liikuntoja voi tehdä lasten kanssa.

Jos istuttaa vauvaa joka päivä vaunuissa niin hidastuuko sen kävelemisen oppimisen taito tai jokin motorinen kehitys? Niin ei tapahdu. Meidän 3-vuotias Pikkuässä on istunut vauvana usein vaunuissa ja kehittyi ihan kuten muutkin lapset. Nyt kuopuksemme 11 kk ehtii kyllä toheltaa ja harjoittaa monenlaista motoriikkaa päivän mittaan, vaikka istuisi päivällä jopa kaksi kertaa vaunuissa, ensin mun kanssa aamupäivällä ja illalla vielä Danielin. Toki harvemmin kahta lenkkiä päivässä, mutta on sellaisia päiviä joskus, aikataulusyistä. Joskus lenkki ajoittuu päiväuniaikaan ja vaunuissa meidän lapset ovat aina nukkuneet parhaiten.

Vanhempien hyvinvointi heijastuu lapsiin

Koen myös, että vanhempien hyvinvointi heijastuu lasten hyvinvointiin. Jos kaivattua liikuntaa saa mahtumaan päiviin vaunulenkkien muodossa ja se tuottaa hyvinvointia äidille tai isälle, niin kyllä sen vaikutus siirtyy myös lapseen. Onnelliset vanhemmat, onnelliset lapset. Daniel treenaa lähes päivittäin ja äitinä olen tosi iloinen, että lapset voivat olla välillä hänen seurassaan mukana ja itse voin tehdä sillä aikaa jotain muuta.

Varmasti on lapsia, jotka eivät ollenkaan viihdy vaunuissa. Senkin ymmärrän hyvin. On lapsia, jotka haluavat vaunuista heti pois tai tulevat itkuisiksi, kun heidät vaunuihin laitetaan. Silloin on ajateltava tietenkin lasta, eikä ketään tule väkisin vaunuissa pitää. Mutta pieni mahdollisuus voi olla siihenkin, että taitoa voi oppia ja harjoittaa. <3

Vaunulenkeillä on paljon katseltavaa

Nyt kesällä varsinkin teiden varsilla on paljon katseltavaa. Voi laskea autoja ja ihmetellä niiden värejä. Voi bongata kukkia, perhosia, eläimiä tai erimuotoisia pilviä taivaalta. Voi seurata muita ihmisiä. Voi jutella, laulaa, olla hiljaa, pitää pehmolelua sylissä tai käydä läpi päivän kuulumisia. Voi ottaa eväät mukaan ja syödä ne lenkin varrella.

Tuntuuko minusta, että olen itsekäs ja syrjäytän lapsen tarpeet, kun käyn heidän kanssaan vaunulenkeillä? Ei tunnu ja toivoisin, ettei muidenkaan vanhempien tarvitsisi kantaa harteillaan tuollaisia ajatuksia tai paineita. Vaunulenkit ovat yhteistä aikaa turvallisen vanhemman seurassa. <3

-Hilla

Instagramissa @hillasblog